Astuvansalmen kalliomaalaukset

Astuvansalmen pohjoisrannan jyrkässä kallioseinämässä Yövedellä, joka kuuluu Saimaan vesistöön, on 65 punamullalla maalattua kuvaa: 18-20 hirveä, suunnilleen yhtä monta ihmishahmoa, kymmeniä kämmenten ja tassujen jälkiä, 8-9 venettä, geometrisia kuvioita sekä kuvia, joiden on tulkittu esittävän kalaa ja koiraa. Maalaukset kuuluvat Suomen ja koko Pohjois-Euroopan suurimpiin. Niitä suojaa jääkauden jäätikön kovertama pyöreä ulkonema, ja kalliota pitkin valunut sadevesi on peittänyt ne ohuella, läpikuultavalla piidioksidikalvolla.

Taustaa

Astuvansalmen kalliomaalaukset ovat Yöveden rannalla Ristiinassa, Mikkelissä, Etelä-Savossa; Yövesi on osa Saimaata. Vanhimmat, noin 3000-2500 eaa. tehdyt, ovat kalliossa ylimpänä, koska järvi oli silloin paljon nykyistä korkeammalla; myöhemmät kuviot maalattiin veneistä veden laskiessa. Kallio muistuttaa ihmisen päätä, selvimmin talvella jäältä nähtynä, ja se oli oletettavasti kultti- tai seremoniapaikka. Järven pohjasta on löydetty pieniä meripihkaveistoksia, joita kutsutaan Astuvan ukoksi, akaksi ja pojaksi. Paikalliset tunsivat maalaukset jo ennen kuin arkeologi Pekka Sarvas kirjasi ne virallisesti vuonna 1968.

Lähde: englanninkielinen Wikipedia, ”Astuvansalmi rock paintings”

Mihin kannattaa kiinnittää huomiota

• 65 punamultakuvaa - hirviä, ihmisiä, veneitä sekä kämmenten ja tassujen jälkiä 7,7-11,8 metriä (25-39 jalkaa) nykyisen järvenpinnan yläpuolella.
• Ihmisen pään muotoinen kallio - järveltä yhdestä suunnasta katsottuna se näyttää suurelta ihmisen päältä, jota on ehkä pidetty jumalana.
• Meripihkaa järven pohjasta - neljä reiällistä korua, niiden joukossa karhunpää, joka nostettiin vuonna 1992 yli 11 metrin (36 jalan) syvyydestä.
• Jousta pitelevä nainen - harvinainen naishahmo, joka on nimetty Kalevalan jumalattaren mukaan Astuvan Tellervoksi.

Milloin mennä

Kesäkuusta elokuuhun. Kallion päänmuoto näkyy selvimmin kevättalvella, maaliskuussa, jäältä katsottuna, kun sää on pilvinen mutta poutainen. Puoli päivää.

Käytännön huomioita

Maalaukset tehtiin joko kesällä veneestä tai kevättalvella jäältä, ehkä kalliota vasten nojaavien telineiden avulla, kukin silloisen vedenpinnan korkeudelle: Vuoksen puhjettua järvi laski 2-2,5 metriä (7-8 jalkaa) ja sen jälkeen hitaasti vielä 8 metriä (26 jalkaa) nykyiselle tasolleen. Kallioterassilta löytyneiden kahden katkenneen nuolenkärjen, jotka on ajoitettu noin vuosiin 2200-1800 ja 1300-500 eaa., arvellaan liittyneen riitteihin. Kohde merkittiin Suomen maailmanperintöehdokkaiden aieluetteloon 1. lokakuuta 1990, ja vuonna 2019 siitä tuli ensimmäinen suomalainen kohde Euroopan neuvoston Prehistoric Rock Art Trails -kulttuurireitillä.

Lähistöllä

Linnuntietä Ristiinan keskusta on noin 17 km länsiluoteeseen ja Mikkelin keskusta noin 31 km pohjoisluoteeseen. Heiniemen tilalta, salmen vastapäätä olevaan Himalansaareen johtavan tien varrelta, löydettiin vuonna 1972 merkkejä kivikautisesta asuinpaikasta noin vuosilta 3300-2800 eaa.